Jättäkää minut, sillä se, jota rakastan, on kutsunut minua,

Ja minulle hän on paljastanut ilon merkkejä.

Ja hän on tehnyt minulle selväksi hienovaraiset merkitykset,

Varmuudella, kun hän paljasti verhon.

Hän antoi minun juoda, ja uhraisin itseni sille, joka antoi minun juoda.

Totisesti, Jumalalle kuuluu tuo viini.

Ja hän vapautti kahleet koettelemuksen jälkeen

Ja lahjoitti minulle kaikenlaista anteliaisuutta.

Ja rakkaudessa hän selvensi aikomukseni ja tilani

Hurskaudella hän piti minut poissa moitteesta.

Aikani kului tiedossa ja hurskaudessa

Ja tuonpuoleisessa, pysyvyyden asuinsijaan.

Ja kun karavaanin opas johdatti minua,

Puhtauden rinteelle, Ramatin välille.

Vastasin hänelle, enkä taivuttanut ohjaksiani

Panettelijalle tai moitteen kansalle.

Ja riittää minulle, että olen ovella,

Kynnyksellä, ylösnousemuksen päivään asti.

Kysykää minulta, sillä rakkaus on taiteeni ja tilani,

Ja olen tullut, oi ystäväni, palvelijaksi.

Olimme heidän kanssaan Dinin viinin äärellä,

Jolle pilvet satelivat heidän ylleen.

Ja heidän juopumuksessaan he eivät todistaneet toista,

Ja heidän välillään on merkki Herralta.

Merkki, joka osoittaa Hänen tyytyväisyytensä joka hetki,

Eivätkä he pelkää sen seurausten katumusta.

Heille on runsaasti armon lahjoja,

Joilla he saavuttivat johtajuuden.

Ehkä heidän kanssaan saavumme puutarhojen asuinsijaan,

Ja profeetta johdattaa meitä, tien johtajia.

Häntä siunatkoon Allah joka hetki,

Ja hänen perhettään, kun aamun kyyhky kujertaa.